Tyttöjen ja poikien vaatteet

Edellinen pyykkikatastrofi sai minut pohtimaan ikuista ongelmaa tyttöjen ja poikien pukeutumisessa. Mitkä vaatteet sopivat tytöille ja pojille ja voiko mitä tahansa värejä käyttää ristiin. Itse en poikaa pukisi mekkoon enkä varmaan vahvasti pinkkiinkään. Toisaalta Neitikään ei kulje niissä kaikkein tyttömäisissä vaatteissa, ne kun eivät ole minun tyylisiä, niin ei tule Neidillekään niitä pantua päälle. Usein löydänkin itseni "poikien osastolta" miettimässä onko tämä paita liian poikamainen tytölle. Joissain kaupoissa kun tytöille tarkoitetut vaatteet oikein huutavat tyttöä pinkkeine röyhelöineen. Etenkin Kappahlissa poikien vaatteet ovat niin paljon kivempia kuin tyttöjen. Siellä tämä ero tyttöjen ja poikien vaatteille on tehty kyllä hyvin selkeästi.

Olen katsonut vaaleansiniseksi värjääntynyttä hupparia ja miettinyt voinko pukea sitä tyttöni päälle julkiselle paikalle. Ehkä tärkein pointti sen pukemisessa on se, että minä en asiasta välitä, todennäköisesti vain aika moni luulisi Neitiä pojaksi. Tosin, niin on käynyt ennenkin, eikä edes missään "poikien väreissä". Neidin vaatekaapista löytyy niin pinkkiä, sinistä, punaista, vihreää kuin keltaista. Minä tykkään pukea Neitiä eri väreihin välittämättä niiden sukupuolisidonnaisuudesta. Yleensä vain tuntuu, että lähipiiri ja muut ihmiset ovat sitä mieltä, että kyllä tytöllä pinkkiä olla pitää. Mutta kun ällötyttöily ei minun tyyliini sovi, silloin puen lapselleni päälle mikä minua miellyttää. Useimmiten päivän asussa on kuitenkin jotain tyttöön viittaavaa. Myönnän, sen verran annan ympäristön paineille periksi etten kehtaa tyttöäni pukea täysin pojan näköiseksi. Mekkoon tosin pukisin Neidin vaikka joka päivä, jos ne vain eivät olisi niin epäkäytännöllisiä kun helmat jää jalkoihin eteenpäin kömpiessä.

Minkään sukupuolineutraalin kasvatuksen kannattaja en ole. Minusta tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia. Jos Neiti haluaa olla prinsessa, sen hänelle suon, mutta nyt kun hänellä ei vielä omaa mielipidettä asiaan ole, prinsessaksi en häntä pue. Itsekään en ole mikään kaikista tyttömäisin ihminen kasvettuani kahden isoveljen kanssa. Meillä muutenkaan ei ole käytössä perinteiset naisten ja miesten työt. Molemmat siivotaan ja pestään pyykkiä, käytetään autoa huollossa, huolletaan omat polkupyörämme. Tottakai jotkut voimaa vaativat työt jätän Miehelle suosiolla ja ruuanlaitto taas yleensä on minun tehtäväni, satun vain olemaan siinä hieman kokeneempi ja parempi. Ja Neitiä hoidamme molemmat aivan yhtä paljon. Mies ehkä jopa hieman enemmän ollessaan kotona.

Halutkoon Neiti sitten vaikka juosta pihalla pallon perässä rymyvaatteissa tai puuhailla leikkikeittiössä kotirouvaa leikkien, tuetaan häntä juuri sellaisena. Siihen asti minä puen tytön päälle vaaleansinisen hupparin.