Meneillään on taas Vaihe, jota tämä äiti-ihminen ei juuri arvosta. Uniongelmia, mitäpä muutakaan. Tyypillinen yö meillä viimeaikoina on mennyt niin että Neiti valvoo kolmesta neljään ja herää uuteen päivään viideltä. Nyt alkaa jo tuntua nämä huonot yöt omassa vireystilassa. Onneksi Neiti ei sentään huuda yöllä, tyttö vaan herää touhuamaan omiaan. Vaikka kuinka monta kertaa äiti tai isä käy asettamassa takaisin makuulleen, eikun pitää vaan istumaan nousta. Lopulta sitten väsy tulee ja Neiti nukahtaa, mutta vain herätäkseen tunnin päästä uudestaan. Viime yönä lisämausteena oli vielä Äitin jumalaisen kipeä niska ja siitä säteilevä kipu päähän. Ja tottakai Mies oli töissä, joten ei auttanut kun yrittää saada Neiti nukkumaan samalla kun taisteli niskasta aiheutuvaa pahaa oloa ja pyörtymistä vastaan. Tänään muuten alkaa lihashuolto, punttia ja venyttelyä!
En tiedä mikä mättää. Miksei Neiti tajua että nyt on yö ja nyt nukutaan. Minua ei haittaa että tyttö herää yöllä, vaan se, että uudelleen nukahtamisessa kestää noin tuhottoman kauan. Voin nimittäin kertoa että alkaa hermo olla melko kireällä. Ensi yönä taidan kokeilla antaa Neidin touhuta niin kauan kuin jaksaa ja mennä vasta sitten edes yrittämään uudelleen nukuttamista kun väsykitinä iskee. Saa nähdä miten pitkään tyttö jaksaa leikkiä keskellä yötä yksinään hämärässä huoneessa.
Toissapäivänä Neidille puhkesi hampaita, kaksi tuohon alas eteen. Se päivä oli hieman haastavampi, mm. karjuntaa kuului milloin missäkin tilanteessa ja ruoka maistui hieman huonommin. Mutta tuota onneksi kesti vain yhden päivän ja Neiti on oma hyväntuulinen itsensä. Onneksi, päiviä voisi olla melko vaikea kestää noiden öiden jälkeen kitisevän ipanan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti