Ihana päivä

Tänään oli todella hyvä päivä, siitäkin huolimatta, että mies lähti aamulla töihin ja ollaan Neidin kanssa huomisaamuun asti kahdestaan. Mutta sitten taas onneksi koittaa muutama päivä että ollaan koko perhe yhdessä! Mutta niin, tähän päivään... Mitään erityistä ei Neidin kanssa juurikaan tehty, oltiin vaan molemmat niiiin hyvällä tuulella tänään! Ja Neiti könysi ensimmäistä kertaa vatsaltaan istumaan! Nopea se on oppimaan, istuminen ilman tukea on onnistunut vasta muutaman päivän, ja aamulla autoin istuma-asennon löytymisessä ja kas vaan kohta Neiti punnersi itse pystyyn. Ja voi sitä riemua, ensin Äitillä ja sitten Neidillä kun huomasi miten innoissaan ja iloinen Äiti oli.

Yksi hieno asia tuossa istumisessa on myös se, että Neiti voi matkustaa rattaissa istuen. Ennen kärryily ei ollut kovinkaan suuressa suosiossa ilman että siellä nukuttiin. Jonkin aikaa heräämisen jälkeen sieltä jaksettiin katsella kuomua, mutta ennen pitkää alkoi kitinä. Mutta nyt kun siellä voi myös istua, on kätevä lähteä käymään vaikkapa kaupassa kävellen ilman että sitä on pakko ajoittaa Neidin unille sopivaksi. Tänään käppäiltiinkin lähimarkettiin maito- ja jätskiostoksille ihanassa auringonpaisteessa. Samalla pääsi testiin eilen ostetut Julbon aurinkolasit.

Melko tyyris investointihan nuo olivat, onneksi sentään edes tarjouksessa. Ideahan noissa on, että linssien koko ei kasva, vaan sangat vääntyvät sivulle ja takaremmiä säädetään sopivaksi. Remmin avulla ne myös pysyvät päässä vauhikkaammasakin menossa eikä lapsi saa niitä aivan niin helposti pois. Lasit tulevat kätevässä kangaspussukassa, etteivät pääse hoitolaukussa naarmuuntumaan ja sen sekä tuon säädettävyyden vuoksi lasien luulisi olevan melko pitkäikäiset. Ehkä kaikkein tyylikkäimmät ne ei ole, mutta tässä asiassa ehkä käytännöllisyys ja suoja ennen tyyliä, kaupunkilasit voi olla sitten erikseen.

Tänään jatkettiin sormiruokailun harjoittelua osittain kuoritulla banaanilla ja avokadolla. Hyvin Neiti yritti niitä syödä, mutta olivat pirulaiset niin liukkaita etteivät oikein pysyneet kädessä. Porkkanasta sormiruokana aion nyt luopua ainakin hetkeksi, en vaan osaa keittää siitä sellaista ettei se joko a) katkeile Neidin käsittelyssä tai b) irtoa liian isoina palasina suuhun imeskeltäessä.

Ihanan päivän kruunasi ihana ilta, puuro meni alas hymyssä suin höpötellen ja nukahtaminenkin meni hienosti! Minä taidan tästä jatkaa iltaa eilen mainitsemani valokuvauskirjan kanssa, jospa se inspiroisi huomenna ottamaan edes muutaman kuvan, tänään kun ne jäivät todella vähiin (lue: olemattomiin).