Yö erossa

Eilen aamulla lähdin ajelemaan 150 kilometrin päähän ystäväni häihin jättäen Miehen ja Neidin syömään päärynäsosetta. Lähtiessä piti vielä imettää molemmat rinnat tyhjiksi, edessä kun oli vuorokausi erossa perheestä ja myös tästä tissien tyhjentäjästä. Eka yö erossa Neidistä, huih. Tämä tuli eteen ehkä yllättävän pian, pari kuukautta sitten vielä kun en uskonut että koskaan Neiti nukahtaa ilman Äitiä maitorauhasineen. Mutta viimeaikojen nukahtamis- ja yösyöttöjen loppuminen on tehnyt Neidille sen verran hyvää, että Äiti ei ole enää se ainut joka kelpaa. Hyvillä mielin pystyin siis lähtemään, tiesin Miehen ja Neidin viettävän mukavaa laatuaikaa yhdessä. Silti lähdön hetkellä alkoi ahdistus puristaa rintaa ja vei ruokahalun. Onneksi Neiti kuitenkin heräsi juuri ennen lähtöä ja sain vielä tankattua läheisyyttä imetyksen muodossa. Ajomatkalla hyvä musiikki lastenlaulujen sijaan nosti jo fiiliksen kattoon.

Ja hienostihan täällä oli mennyt! Vauvauinti oli sujunut iloisissa merkeissä, ruoka oli maistunut hyvin ja uni oli tullut samaan tapaan kuin Äidinkin läsnäollessa. Muutaman kerran Neiti oli kuulemma katsellut ympärilleen Äitiä etsien, mutta Mies oli saanut tytön tyytyväiseksi keksimällä mielekästä tekemistä. Yksi näistä tekemisistä oli ollut Isin päällä könyäminen, joka johti siihen, että nyt Neiti punnertaa itsensä pystyyn omille jaloilleen lattialla makaavan vanhemman mahasta tukea ottaen.

Ja ne juhlat ja Äidin irtiotto. Oli aivan mahtavaa! Nähdä ystäviä pitkästä aikaa, tutustua uusiin mahtaviin tyyppeihin ja kyllä, nauttia juomatarjoilusta ensimmäistä kertaa sitten viime vuoden toukokuun alun. Booli ja kunnon caipiroska, nam. Kaukaa viisana pidin kuitenkin huolen että olin aamulla ajokunnossa, huonosti nukutun yön jälkeen oli kova ikävä kotiin. Häät on ihana juhla ja miten mukavaa olikaan pitkästä aikaa laittautua kunnolla ja tuntea itsensä kauniiksi kiharretuissa hiuksissa ja uudessa mekossa.

Ajattelen olevani onnekas päästessäni välillä viettämään omaa aikaa. Joku voi kokea tämän olevan huonoa äitiyttä, mutta minä näen asian niin, että Neidin on aivan yhtä hyvä olla isänsä kanssa kuin minun. Edellytyksinä tälle on tietysti että Neiti suostuu juomaan maitonsa myös pullosta ja osaa nukahtaa ilman tissillä tainnuttamista. Eli ehkä unikoulussa on ollut mukana myös hieman itsekkyyttä. Ja se miten paljon tuollaisesta reissusta saa voimaa ja positiivista energiaa tähän kotielämään tekee minusta vielä paremman ja jaksavamman äidin. Peloista huolimatta myös imetys onnistui entiseen mallin vuorokauden tauon jälkeen.

Oma aika on tärkeää, eikä se tarkoita pelkästään tällaisia pidempiä irtiottoja, vaan siihen riittää ihan vain käynti kampaajalla tai se, että Neiti käy nukkumaan kahdeksalta, jolloin me Miehen kanssa voimme viettää aikaa kahdestaan tai tarvittaessa omiamme touhuten. Joskus tuohon aikaan on jopa kammettu sänkyyn väsyttävän päivän päätteeksi. Itse asiassa joka aamu herätessämme ennen kuutta, vannon että tänä iltana menen kahdeksalta nukkumaan, mutta aina löydän itseni olohuoneesta tekemässä milloin mitäkin vielä hyvän aikaa Neidin nukkumaanmenon jälkeen. Sen verran arvokasta on viettää aikaa Miehen kanssa kaksin tai aivan yksin, ettei vaan yksinkertaisesti malta mennä nukkumaan. Onneksi väsymys kuitenkin pitää huolta ettei omasta ajasta tule nautittua yömyöhään.