Ihanat vadelmat! Leikkipuistosta palatessa vietettiin Miehen kanssa tovi jos toinenkin puskissa syöden mahat täyteen vattuja. Olivat taivaallisen hyviä, ja mikä parasta vielä aivan lähellä meidän kotia, kaupunkivadelmia siis. Ainut mikä jäi harmittamaan että Neiti jää vielä tänä kesänä paitsi suoraan pensaasta poimituista vatuista. Toinen nukkui tyytyväisenä rattaissa autaan tietämättömänä kaikesta.
Ripseni puskaantuivat myös tänään hieman kun kävin ripsihuollossa noin neljän viikon tauon jälkeen. Tämä tahti on ollut minulle oikein sopiva, viimeiset päivät voi hyvin kärvistellä harvemmillakin ripsillä ja laittaa tarvittaessa ripsaria. Olen niin koukussa, tosin lupasin itselleni ja Miehelle että vielä kerran huollataan ripseni eräitä juhlia varten mutta sitten lopetan
Samaan aikaan vähän kauempana asuvat mummo ja ukki olivat kyläilemässä, oli kuulemma aivan pakko nähdä livenä Neidin uudet temput. Videokuvaa heille ollaan läheteltykin aina uudesta kehittymisestä. Myös nämä mummo ja ukki ovat olleet isona apuna Neidin kanssa. Olipa Neiti jopa heillä hoidossa niin että Äiti pääsi viettämään iltaa tyttöystävien kanssa ja tuli Neidin viereen nukkumaan vasta kahdeltatoista. Hyvin oli ilta mennyt, pahinta oli tietysti minulla kun mietin miten siellä menee. Välillä tuli onneksi kuvia iloisesta Neidistä ja lopulta viesti nukkumaanmenosta. Teki hyvää olla ilta poissa siitä ainaisesta nukuttamisesta, vaikka se nyt huomattavasti helpompaa onkin kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Eilen Neidin eno tuli meille yöksi ja olipa mukavaa minun viettää hieman laatuaikaa veljeni kanssa. On mukavaa kun käy vieraita ja näkee ja voi jutella aikuisten ihmisten kanssa. Joskus menee kokonainen vuorokausi kun ollaan Neidin kanssa vain kahdestaan, se on hiukka puuduttavaa.
Nyt Neiti menee jo eteenpäin sen verran kovaa vauhtia, että pitää ihan tosissaan hieman katsoa mitä tavaroita lattialle jättää. Myös tasapaino on parantunut ja vauhdikkaat osumat lattian kanssa ovat vähentyneet lähes olemattomiin. Huomenna meillä on 6 kk neuvola, onpas mukava mennä sinne kertomaan mitä kaikkea Neiti on kuukaden aikana oppinut. Nyt meillä pitäisi olla aika meidän "omalle" terkkarille. Häntäkin tosin ollaan nähty vain kerran aikaisemmin. Yksi huono puoli tässä isomman kaupungin neuvolajärjestelmässä on ettei täällä tunnu saavan jatkuvampaa suhdetta neuvolan ihmisiin. Tähän mennessä meitä on joka kerta ollut eri ihminen vastaanottamassa. Lisäksi meidät vielä siirrettiin eri neuvolaan lähemmäksi keskustaa meidän lähineuvolassa olevien ruuhkien takia. Tämä muutos on kyllä ollut ainoastaan hyvä, entisessä paikassa yksikään meidän käynneistä ei ollut meidän omalle terkalle, vaikka hän siellä joka kerta näytti haahuilevan. Jotenkin sitä olisi ensimmäisen lapsen kanssa toivonut, että neuvola olisi paikka, jossa meidät muistetaan ja annettaan neuvoja meidän oma tilanne huomioon ottaen. Tai ylipäänsä annetaan niitä neuvoja. Ensimmäiset neljä kuukautta neuvola tuntui olevan vain mittauspiste ja aina eri ihminen kysyi samat pinnalliset kysymykset "miten teillä menee? onko esikoinen?". Hyvin on onneksi kuitenkin pärjätty ilman neuvolan neuvontaakin, ja nythän ne käynnit alkavat olemaan vähenemään päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti